Lestijärveläisiä merkkihenkilöitä

-
Hautala Väinö Jalmari
- Kinnunen Otto Vilhelm
- Kivestön Veelu
- Skog Eerik
- Syri Matti


Hautala Väinö Jalmari (1917-1991)

Hautala oli ammatiltaan sekä maanviljelijä että kunnallisneuvos. Hänen vanhempansa olivat myös maanviljelijöitä. Kansakoulun käytyään Hautala alkoi viljellä kotitilaansa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Perheeseen kuului 12 lasta, joista Väinö oli neljänneksi vanhin. Hautala taisteli myöhemmin talvi- ja jatkosodassa, joista jälkimmäissä hän haavoittui jalkaan.

Hautalaa kiinnostivat erilaiset luottamustehtävät. Hänet valittiin vuonna 1945 maalaisliiton Lestijärven paikallisosaston puheenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti 43 vuotta. Kunnanhallituksen jäsenenä hän oli noin vuoden. Hän hoiti myös Lestijärven poliisin virkaa. Vuonna 1947 hänet valittiin kunnanvaltuustoon ja samantien puheenjohtajan paikalle. Tästä luottamustehtävästä tuli Suomen ennätys, 41 vuotta. Aktiivisena miehenä Hautala oli mukana myös urheilu-, taksoitus-, metsänhoito-, raittius-, tie- ja kunnanvaalilautakunnan ja Niemen koulun johtokunnan toiminnassa. Monissa näistä hän toimi puheenjohtajana. Näiden lisäksi hän oli mukana myös maakunnallisissa luottamustehtävissä. Hän oli perustamassa myös urheiluseura Kiistoa sekä Vesaisten Lestijärven osastoa. Maalaisliittolais-keskustalainen aate hallitsi Väinö Hautalan koko elämää. Vuonna 1958 Hautala oli eduskuntavaaleissa kansanedustajaehdokkaana.

Vuonna 1980 Hautala sai kunnallisneuvoksen nimen ja arvon, ja vuonna 1989 kunnallisliitto myönsi hänelle kultaisen ansiomitalin ansiokkaasta toiminnasta.

lähde: Keskipohjalaisia elämänkertoja / Pentti Laasanen
kuva: Tarja Kangasvieri
takaisin ylös


Kinnunen Otto Vilhelm (1873-1957)
Kinnunen toimi kanttorina Lestijärvellä jonne hän tuli ainoana hakijana suoraan Helsingin kanttoriurkurikoulusta 1896. Siitä lähtien hän hoiti kanttorinvirkaansa aina vuoteen 1950. Koska kirkossa ei ollut urkuja, Kinnunen säesti virsiä laulullaan, ja koska hänellä oli hyvä lauluääni häntä sanottiinkin "Lestin Uruksi". Muita urkuja ei hänen lisäkseen tarvittukaan. Kanttorin viran ohessa Kinnunen hoiti Lestijärven kunnan kirkonkylän kansakoulun opettajana virkaa väliaikaisena viranhaltijana 10 vuotta, 1896-1906. Uusi kansakoulurakennus oli valmistunut pitäjään vuonna 1895. Hän kuului kirkonkylän kansakoulun johtokuntaan 1925-45. Lestijärveläiset muistelevat, että Kinnunen oli vaativa, mutta hyvä opettaja. Kinnunen toimi myös 22 vuotta vuonna 1910 avatussa KPO:n myymälässä myymälänhoitajana.

Hän osallistui myös kunnan asioiden hoitoon ja toimi muutaman vuoden myös kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kinnunen oli monella tapaa uranuurtaja pienessä Lestijärven kunnassa ja seurakunnassa. Hän tarttui haasteisiin ja toimi monella alalla ahkeroiden yhteiseksi hyväksi saavuttaen paikkakunnalla vaikutusvaltaisen aseman. Kinnusella oli vahvat mielipiteet asioista, mistä johtuen häntä pelättiin ja kunnioitettiin. Joissakin asioissa hänen voidaan jopa sanoa jarruttaneen kehitystä. Hän esimerkiksi vastusti Lestijärven sähköistämistä.

Isänmaallisuudestaan huolimatta Kinnunen ei käynyt armeijaa, mutta oli mukana Lestijärven suojeluskunnan toiminnassa koko sen toiminta-ajan 1919-45. Hän toimi suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja kuului myös paikallisesikuntaan. Kinnuselle on myönnetty director cantus -arvonimi. Eläkevuosikseen hän muutti Helsinkiin asumaan.

lähde: Keskipohjalaisia elämänkertoja / Esko Yli-Havunen
takaisin ylös


Kivestön Veelu (Fredrik Juhonpoika) (1864-1940)
Veeli oli metsänvartija ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa Juha Heikki Vuotila (alkuaan Saari) ja Amalia Laitala muuttivat perheineen Vetelistä Lestijärvelle Koikeron metsänvartijantilalle 1875. Veelusta tuli metsänvartija isän ja vanhimman veljen kuoltua 1880-1881. Metsänvartijan tehtäviin kuului valvoa, ettei hirviä kaadettu salaa valtion mailla eikä polttopuita varastettu valtion metsistä.

Veelu kiersi piiriään jalkapatikasssa. Piippusuinen, parrakas mies kotitekoisissa sarkavaatteissa, nevaheinät kengistä pursuten sulautui ympäröivään erämaaluontoon. Veelu oli työteliäs ja tarkka virastaan jonka hän hoitikin tunnollisesti. Henkilönä Veelu oli persoonallisuus, tunnettu Lestin rajojen ulkopuolellakin. Hän erottui aikalaisistaan olemukseltaan ja tavoiltaan. Hänet tunnettiin ennen kaikkea siitä syystä, että hän näki ja tiesi asioita ennalta; hänellä oli yliluonnollisia kykyjä. Ihmiset tulivat kysymään hänen neuvoaan monissa asioissa. Nän näki unia kadonneista ihmisistä ja eläimistä, ja osasi neuvoa mistä ne löytyisivät. Kerran Perhossa eksyi nuori mies ja Veelulta tultiin kysymään mistä hänet löydettäisiin. Veelu meni hetkeksi nukkumaan ja herättynään selitti, että mies oli jo löytynyt, ja on menossa kotiaan kohti. Eksynyt oli Karhulampin kankaalla osunut pienelle metsäpolulle, joka vei Perhoon. Kun hakumiehet tulivat, poika oli jo lähellä kotiaan. Tarvittaessa Veelu toimi myös lääkärin ja eläinlääkärin tehtävissä. Oikeita tohtoreita oli liian vähän ja he olivat liian kaukana hätätilanteessa.

Luonteeltaan Veelu oli huumorintajuinen ja sanavalmis. Kotioloissa hän oli puhelias ja kertoi mielellään juttujaan. Aikalaistensa mielestä hän olisi päässyt pitkälle, jos olisi saanut opetusta. Vanhemmalla iällä hän osti talon Mattilankylältä 1930, muutti sinne ja ryhtyi maanviljelijäksi. Tilan hoidossa Veelua avustivat topakka Marjaana-emäntä sekä viisi lasta. Veelu kuoli Lestijärvellä 8. päivänä 1940.

lähde: Keskipohjalaisia elämänkertoja / Pirjo Lindholm
takaisin ylös


Eerik Skog (1884-1966)
Vaasassa 1884 syntynyt Eerik Skog "Kuuki", harjoitti vuosikymmenet leipurintointa Lestijärvellä. Ennen Lestijärvelle saapumistaan hän oli opiskellut aina Amerikassa asti. Amerikassa ollessaan hän työskenteli 200 työntekijän leipomossa, jonka jälkeen hän kierteli länttä jonkin aikaa mm. Meksikossa ja Teksasissa.

Suomeen palattuaan Skog asettui aluksi Halsualle, josta myöhemmin muutti leipuriksi Lestijärvelle. Skog piti kolmisen vuotta kestikievaria leipurintoimensa lisäksi. Hän hankki myös Leskelä nimisen kuuden peltohehtaarin maatilan. Tilalla oli noin sata hehtaaria metsää, josta riitti töitä koko perheelle. Eerikillä oli kaksi poikaa, jotka muuttivat nimensä Hakolaksi. Nimi johdettiin sanasta Skog, metsä.

Leipomon toiminta oli vilkkaimmillaan niinä vuosina, jolloin Lestillä olivat suuret uitto- ja metsäsavotat. Tuolloin Lestijärvellä liikkui paljon vierasta väkeä ja kauppa kävi hyvin. Leipomotuotteiden lisäksi Skog valmisti myös limonadia, jolla oli kova kysyntä varsinkin kesäisin.

Eerik seurasi tarkkaan maailman menoa, ja hänellä riitti mielenkiintoa myös paikkakunnan hankkeita kohtaan. Hän oli mm. puuhaamassa Lestijärvelle puhelinosuuskuntaa. Hän oli jäsenenä myös Lestijärven linja-autoliikenteen perustajaporukassa. Leipomon tuottoisin aika päättyi sota-ajan elintarvikesäännöstelyyn, josta selvisivät vain leipomot suuremmilla paikkakunnilla. Amerikanleipurin aikakausi päättyi vuonna 1966 jolloin Skog kuoli.

lähde: Kotiseutulehti Lestinmutti -94 / Anne Haasiomäki
takaisin ylös


Matti Syri (1866-1932)
Matti Syri oli ammatiltaan maanviljelijä sekä kunnallismies. Hän hakeutui jo nuorena suutarinoppiin, johon hänet kuitenkin todettiin sopimattomaksi; suutari suositteli hänelle koulunkäyntiä. Matti lähtikin naapurikunnan, Kivijärven, Kinnulan kylän kouluun. Hänen koulunkäyntinsä kesti puoli vuotta, jonka jälkeen hänet valittiin kiertokoulunopettajaksi/koulumestariksi.

Syrin ensimmäinen luottamustoimi oli vuosina 1888-1903 seurakunnan ja kunnan tilintarkastajan tehtävä. Tästä alkoi hänen pitkä luottamusmiesuransa. 1892 hänet valittiin Lestijärven kunnallislautakunnan esimieheksi ja kunnankirjuriksi. Toimi päättyi 27 vuotta myöhemmin. Koko hänen toimintansa ajan kunta eli vaikeita aikoja, vaikka nälkävuodet olivat kymmenien vuosien takana elämä jatkui "nälässä ja puutteessa".

Kansakoulun rakentaminen tuli ajankohtaiseksi 1980-luvulla. Matti Syri valittiin rakennuskomitean ja koulun kasööriksi. Johtokunnan jäsenyys kesti 1899-1915. Syri oli mukana monissa lautakunnissa, useissa puheenjohtajana. Lisäksi hän hoiti lukemattomia edustustehtäviä.

Matti Syri oli mukana vuonna 1899 kunnan edustajana lähetystössä, jolla oli tarkoitus luovuttaa keisari Nikolai II:lle suuri adressi Helmikuun manifestin johdosta.

lähde: Keskipohjalaisia elämänkertoja / Pentti Laasanen
takaisin ylös